Lahjan päivä

Kun ei taaksepäinkään pääse, niin eteenpäin on mentävä! Sisäinen teinityttö ja kukkahattutäti käyvät kamppailua keskenään - mutta ehkä tässä puolessa välissä on ihan hyvä :)

Eilen, elokuun seitsemäntenä päivänä, Lahjan päivänä, oli minun syntymäpäiväni. Vuosirenkaita tuli taas yksi lisää.

Tässä runo, joka sai hymyn huulilleni ja sopinee tähän vanhenemisteemaan:

VAROITUS 

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin 
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle. 
Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat 
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita. 
Kun väsyttää istun jalkakäytävälle 
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita 
ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja 
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani. 
Menen sateeseen aamutossut jalassa 
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista 
ja opin syljeskelemään. 

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä 
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla 
tai pelkkää leipää ja pikkelsiä koko viikon 
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin. 

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita 
ja maksaa vuokra kiltisti eikä puhua rumia kadulla 
ja näyttää lapsille esimerkkiä. 
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet. 

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella? 
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan 
kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin. 

-Jenny Joseph 

Suom. Alice Martin 

Nautitaan elämästä!

-Emmi, taas vuotta vanhempana