keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Työtä ja purjehdusta

Viime bloggauksesta on vierähtänyt tovi. Lähiviikot ovat olleet hyvin kiireisiä ja elämässä on kääntymässä uusi lehti - syksy on ihan oikeasti saapunut meille. Esikoululainen on jo konkari ja nyt pikkusisko seurasi puolitoista viikkoa sitten perässä ja aloitti harjoittelunsa hoitopaikassaan. Aluksi parin-kolmen tunnin päivillä ja nyt takana on kuuden tunnin päiväkin. Hienosti on sujunut! Miten helpottavaa. Ellen menee mielellään hoitotädilleen, etenkin kun yhteinen prinsessasävel on löytynyt hoitajan 5-vuotiaan tytön kanssa :) Äidille tämä vaan on hurjan haikeaa.

Itse olen ollut tiiviisti kiinni POMPdeLUXissa ja olen ollut kutsuilemassa lähes joka ilta 26.8. startanneen kauden jälkeen. Lisäksi päivätyöt kutsuvat puolentoista viikon kuluttua ja takana on jo yksi matalan laskun työpäivä ja edessä kolme perehdytyspäivää ennen töiden virallista alkua. Pehmeästä laskusta voidaan ensimmäisen työpäivän kohdalla todellakin puhua, sillä sen vietin purjehtien Kuunari Helenalla :)

"Kuunari Helena on Suomen Purjelaivasäätiön suurin koululaiva. Aluksen suunnitteli ranskalainen Guy Ribadeau Dumas ja se rakennettiin Uudenkaupungin telakalla 1992. Sen pituus on 38,7 metriä ja miehistönä on neljä henkilökuntaan kuuluvaa sekä 24 oppilasta.

Kuunari Helena on kesäisin nuorisopurjehduksilla Itämerellä. Muina aikoina se tekee valtamerimatkoja, joihin kuka tahansa voi osallistua." (Lähde Wikipedia)

Kuunari Helenalla ja Rauman kaupungilla on yhteistyösopimus vuoteen 2018 asti ja meilä opetus- ja nuoristotyötä tekevillä oli etuoikeus päästä päiväpurjehdukselle pohtimaan miten näin hienoa alusta voitaisiin jatkossa nuorten kanssa tehtävässä työssä hyödyntää. Tuntui mukavalta nähdä monia yhteistyökumppaneita, onneksi joukossa oli sentään muutamia tuttuja kolmen vuoden takaa, vaikka toki monta uutta kasvoakin tuli tavattua. Päivämme sisälsi yhteistyön ja pohdinnan lisäksi perinteisiä laivatöitä eli nostimme ja laskimme purjeita, rullasimme köysiä yms. Ja opimme aikalailla purjehdussanastoa. Kipparimme kertoi mm. että teimme ulkomerellä takaisin kääntyessä Vendan eli vastatuuleen tehdyn käännöksen. Purjehdussanasto on aivan oma maailmansa, jota ei varmasti voi oppia kuin käytännön kautta, kuuntelemalla kokeneita purjehtijoita.

Päivä oli upea, saimme vielä ilmojen herrankin suosion. Aamusumun hälvettyä, syyskuiseksi päiväksi sää oli suorastaan kesäinen. Tuultakin oli vain 6m/s, joten ihan  leppeissä olosuhteissa saimme purjehtia. Toki merellä aina maininkeja on, jotka paattia kiikuttaa, mutta kannella ollessa ja horisonttia katsoessa sai nauttia täysin siemauksin kesän ehkä viimeisestä merimatkasta.

Tässä muutama otos reissulta.





Viimeinen kuva on lainattu netistä, kun en huomannut ottaa ollenkaan kuvaa koko aluksesta.

On hienoa, että nuorille tarjoutuu mahdollisuus päästä kokeilemaan purjehdusta ja merimies-elämää. Monelle irtautuminen omasta tutusta ympäristöstä, avaa uusia ajatuksia ja poistaa turhia rooleja. Purjehdus vaikutti myös mitä enimmässä määrin ryhmätyöskentelyltä. Kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen ja jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä ja jokaisen panos on arvokasta. Yhdessä tekemisen meininkiä siis! Olisipa tällaisia järjestetty omassa nuoruudessani :)